tiistai 23. heinäkuuta 2013

Aina ei tarvitse lentää














Vaikka Suomi on syrjäkylä pohjolassa, meiltä on myös junayhteys oikeaan Eurooppaan. Melkein koko matkalle. Vaan koitapa mennä kysymään rautatieasemalta, kuinka junailu olisi järkevintä hoitaa. Vinkkaavat hankkiutumaan laivalla tai lentäen Tukholmaan. Mutta meneehän Lappiin junia?

Onneksi on internetin ihmemaa. Hiukan jännitti tilata lippuja netistä, olisivatko yhteydet olemassa oikeasti. Ja millainen joukko olisimme, kun joskus saapuisimme perille asti.

Matkustimme Kööpenhaminaan reittiä Helsinki-Kemi-Tornio-Haparanda-Luleå-Tukholma-Kööpenhamina. Helsingistä Kemiin yöjunan istumapaikoilla, päästiin kympinlipuilla. Kemissä juostiin linja-autoasemalle ehtiäksemme Tornioon vievään bussiin. Tutustuimme chileläiseen tyttöön, joka oli aloittanut vuoden maailmaympärysmatkansa Skandinaviasta. Torniosta kävelimme rajan yli Haaparannan/Haparandan bussiasemalle. Ei mitään rajanylitysseremonioita. Pojat, nyt ollaan Ruotsissa. Käytiin paikallisessa ruokamarketissa todentamassa. Ruotsalaiset eväät bussiin ja jätskit odotellessa.

Haparandasta bussi Luleåån. Kesti se useamman tunnin, mutta kuka noita laskee. Oli evästä ja hyvä seura ja paikat bussin kakkoskerroksessa, kuskin yläpuolella. Nähtiin ikkunasta täydellisiä pikkukaupunkeja/kyliä, joista mieleen jäi esimerkiksi Kalix. Chileläisellä matkatoverillamme oli hostellivaraus tulevalle yölle ja hostellia siivoileva työntekijä toivotti meidät tervetulleeksi päiväksi. Saimme jättää tavarat säilöön, käyttää vessoja, suihkua ja keittiötä.

Kiertelimme Luleåssa päivän ja illalla meitä odotti uusi yö junan istumapaikoilla. Pojat saivat taas unta. Minä ja mieskin torkuimme, minkä maltoimme. Oli ihana olla lomamatkalla ja maisemat kauniita. Rata kulkee pitkin Ruotsin rannikkoa, ja kesäyöt toki yhtä valoisia kuin Suomen puolella.

Tukholmasta lähtee Kööpenhaminaan junia ehkä kerran tunnissa. Osassa vaihto Malmössä, mutta myös ihan suoria yhteyksiä on lukuisia. Ruotsin puolella lippujen hinnat vaihtelevat paitsi tilausajankohdan mukaan, myös sen mukaan mille vuorolle lippua ostetaan. Ja onko lippu vaihdettavissa uuteen alun perin suunnitellun matka-ajankohdan vaihtuessa. Olisimme päässeet heti jatkamaan matkaa, mutta halusin näyttää pojille Junibackenin, kun pelkäsin heidän nytkin jo olevan hiukan liian vanhoja. Ehdittiin jalotella kaupungillakin, käydä Vanhassa kaupungissakin, ja sitten edullisella iltapäivävuorolla  jatkoimme kohti Tanskan pääkaupunkia.

Kukaan ei sanonut, että taasko pitää nousta junaan. Ja pojille ei ollut mukana mitään hirmuista viihdytyskoneistoa - ei myöskään älypuhelimia tai tabletteja! (Olen ehkä vähän ylpeä tästä.) Nokosia, shakkia, Asterixia, kirjanlukua, eväspaketteja, maisemia, piirustusvihkoja, matkapäiväkirja. Kaksi fleecepeittoa ja puhallettavat niskatyynyt, joita pidin ehkä vähän vitsinä, mutta oli niille myös käyttöä.

Kööpenhaminassa perillä illalla. Pari vuorokautta aiemmin lähdimme kotoa, pino uusia kokemuksia jo koossa. Ja reissu vasta alussa! Junalla pääsee suoraan kaupungin ytimeen. Kävelimme omalle hostellille, pojat, tässä on ensimmäinen Köpiksen kotimme.

Suoraan matkan uuvuttamina sänkyyn? Ei suinkaan. Suihkuun ja kaupungille, yökävelylle.

Kyllä, on olemassa varteenotettava vaihtoehto lentämiselle! (Onko junailu lentämistä halvempi tai kätevämpi... riippu paljosta. Mutta takuuvarmasti ympäristöystävällisempi - siksi.)

3 kommenttia:

kerttu kirjoitti...

hienoa,kun olitte reippaita ja selvititte ja hyvin selvisitte!!!
Ja onhan tuossa myös ehdottomasti enemmän kokemuksia myös lapsille,kuin suorasta lennosta.

Bambi kirjoitti...

Olette ihania, en muuta voi sanoa! Nostan hattua, wau! Mieletön kokemus & ihanat pojat! Oliko pojillakin matkapäiväkirjat? Tykkään blogistasi niin paljon <3 ja "maailmastasi" jossa elätte.

Joola kirjoitti...

Kerttu kiitos kommentista. Tuntui yllättävän iisiltä, niin en oikein osaa pitää meitä reippaina:). Tai no se lippujen säätö aluksi vähän jänskätti...

Bambi, voit laskea hatun:), kiitos kauniista sanoista. Kiitos, että ennätit kommentoida.
Pojilla oli pikkuvihkot, mutta meillä kaikilla taisi jäädä päiväkirjat matkan elämisen jalkoihin. Harmi. Seuraavaa kertaa/matkaa varten minulla on ihana vinkki 10 v ystävältä. Muistiinpanot! Hän kertoi, ettei matkalla ehdi pitää päiväkirjaa, vaan tekee sen jälkeenpäin koneella. Mutta matkalla tekee muistiinpanoja. Miksi en ole tuota tajunnut! Aina oppii, ens kerralla.